Ylivieskan Kennelseura r.y.
Koiraharrastusta vuodesta 1950

JAOSTOT TIEDOTTAA

LIITY KENNELSEURAN FACEBOOK-RYHMÄÄN

Liittymällä Facebook-ryhmään saat ajankohtaista tietoa jäsenten ilmoittamista tapahtumista ja muistakin koira-asioista. 

Ylivieskan Kennelseura ry

KUVAGALLERIA

Enter your text here

KENNELSEURAN MYYTÄVÄT TUOTTEET

Enter your text here

HYÖDYLLISET LINKIT

Seura on jäsenenä seuraavissa järjestöissä:
Suomen Kennelliitto
Keski-Pohjanmaan kennelpiiri
Suomen Ajokoirajärjestö
Suomen Pystykorvajärjestö
Muita linkkejä:
Agilityliitto
Suomen Harmaahirvikoirajärjestö
Suomen Laikajärjestö 
Saksanseisojakerho ry 
Suomen Weimarinseisojat ry
Springerspanielit ry
Cockerspanielit ry 
Lomakkeita ym.
Koetoiminta: lomakkeita sekä Kenneliiton ohjeita
Näyttelytoiminta: lomakkeita, sääntöjä sekä ohjeita
Koiranet - Kennelliiton sähköiset palvelut (Jalostustietojärjestelmä, Omakoira, Tapahtumakalenteri sekä Pentuvälitys)

Kennelseuran Facebook

Koirapuiston melu-/näkösuojavallin alaosaan on ympäriinsä laitettu suodatinkangas ja koko vallille on levitetty kuorikate.
Hienolta näyttää. 🌻
Suuret kiitokset talkoolaisille 🌺
... Lue lisääNäytä vähemmän

Näytä Facebook
·Jaa

sampojaclassy1
Sampo Kokkonen

-Suorittanut Valmentajan ammattitutkinnon Itä-Suomen Liikuntaopistossa (taso 4) 2017. Suomen ensimmäinen agilityvalmentaja VAT-tutkinnolla.

-Suomen Agilityliiton VOK II -tason agilityvalmentajan tutkinto 2015.

– Mukana Suomen Agilityliiton kauden 2015-16 TopTeamissa

-Pätevöitynyt agilityn koulutusohjaajaksi Suomen Agilityliiton koulutusohjaajan peruskurssilla 2010 ja jatkokurssilla 2011

-Ollut agilityn parissa jo vuodesta 1991

-Toiminut agilitykouluttajana vuodesta 2009 ja ammattimaisesti vuodesta 2012.

-Kilpaillut agilityssa niin kaikissa taso- kuin säkäluokissa

-Muut urheilulliset saavutukset: kilpapaintballin Suomenmestaruus 2010, SM2 2011 & 2012 sekä SM3 2006

Kun ensi kertaa suoritin rataa agilityn möllikisoissa, belgianpaimenkoira Iitu oli hihnassa kiinni ja toisessa kädessäni oli makkaranpaloja koiran houkuttelemista varten. Tuloksesta ei ole enää mitään muistikuvaa, mutta rata päästiin loppuun asti. Vuosi oli tuolloin 1991. Jotain peruuttamatonta tuolloin kuitenkin tapahtui: Intohimo tähän lajiin oli syttynyt. Tänä päivänä minut näkee kisaradoilla bordercollie Classyn (FI AVA Walking Disaster’s Llandeilo) kanssa maxi3 -luokassa.

Laji on muuttunut noista ajoista paljonkin ja erityisesti urheilullisempaan suuntaan. Niin koiralta kuin ohjaajalta vaaditaan enemmän, mikäli haluaa suorittaa kilpailuradan kunnialla loppuun saakka. Saati jos haluaa menestyä.

Insinöörinä pyrin aina pilkkomaan kokonaisuudet pieniksi ymmärrettävämmiksi asioiksi. Näin myös agilityssä. Ei ole mielekästä tehdä pakko-bulgarialaista flik-flak -sarjaa, jos ei tiedetä miten mikäkin osa-alue vaikuttaa koiran tai ohjaajan liikkeeseen ja ovatko kaikki liikkeet edes biomekaanisesti järkeviä suorittaa. Koirat lukevat kehomme signaaleja enemmän ja tarkemmin kuin kuvittelemmekaan. Monesti tästä syystä yksinkertaisimmat ohjaukset ovat niitä toimivimpia ja helpoimpia toteuttaa. Pyrimmekin Kiitorekussa aina mahdollisuuksien mukaan yksinkertaistamaan ohjausta ja samalla tekemään siitä koiran näkökulmasta loogisempaa.

Valmentajana minusta on tärkeää löytää kullekin koirakolle se omin tapa tehdä rataa, oma agilitykäsala. Niin me ihmiset kuin koirammekin olemme hyvin erilaisia, joten mielestäni on turhaa yrittää mahduttaa kaikkia samaan “agilitymuottiin”. Loppujen lopuksi voittavaan agilitysuoritukseen tarvitaan vain kaksi elementtiä: nollantekotaito ja nopeus. Kaikki muu on hienosäätöä 😉
... Lue lisääNäytä vähemmän

Näytä Facebook
·Jaa